Asumme järven läheisyydessä. Lumien sulettua keväällä, kesällä ja pitkälle syksyyn koiralenkkimme johtaa aina tiettyyn pieneen kalliorantaan. Tämä paikka tuli minulle rakkaaksi jo Wandan kanssa. Vienpä sinne yleensä läheisimmät ystävänikin. Kallion muodot tekevät istumisesta mielyttävää. Silmät lepäävät saadessaan katsoa kaukaisuuteen. Pienen saaren vierestä näkyy Isoselkä. Vasemmalla kahisevat järviruo’ot ja korkea kalliorinne tekee varjoisan seinämän. Joutsenpariskunta tulee pesimään tuohon pikku lahdelmaan. Ruokojen suojassa ne hoitavat poikuettaan.
Keväisin tuossa kalliolla aurinko lämmittää, kun muualla vielä maa lämpiää roudan jäljiltä. Tuo paikka antaa lohtua ja rauhoittaa. Se on myös Wilman lempipaikka. Jopa niin kovassa suosiossa, että kalliorantaan johtavaa polkua on lähes mahdoton ohittaa Wilman kanssa. Päättäväinen koiraa lyö tassut kiinni soraan eikä liiku milliäkään. No, sinne me usein poiketaan ja istutaan yhdessä hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti