18.11.2017

Selviytymiskeinoja

Aurinko nousee: 08.29 Aurinko laskee: 15.47 Päivän pituus: 7 h 18 min. Marraskuun puoliväliä eletään ja talvipäivänseisaukseen on vielä matkaa reilu kuukausi. Valittelun sijaan päätin koittaa uusia keinoja selviytyä pimeän ajasta ilman toimintakyvyn laskua - ostin kirkasvalolampun. Joka aamu aloitan työt kirkasvalolampun hehkussa ja tuijotan hetkittäin suoraan valoa kohti. Verkkokalvoa kirpaisee hiukan, mutta pää ei onneksi tule kipeäksi. Kokeilua on ollut vasta viikon, joten en uskalla vielä väittää lampun hyödyistä suuntaan tai toiseen.

Etätyöpäivät ovat työni etuja. Yksin työskentely auttaa keskittymään olennaiseen ja kotona voi muokata työskentelytilansa haluamakseen. 

Mietin, miten mentorini Wilma, voisi auttaa pimeän lamaannuttamaa ihmisemoaan. Wilmaa ei haittaa päivänpituus, mutta vesisaateesta Wilmakaan ei pidä. Toisinaan joo, mutta toisinaan muutama askel vesisaateessa on Wilmalle liikaa. Wilman päivä alkaa venyttelyllä. Siinä auttaa aamuisin myös ihmisveli Jere, joka venyttelee Wilmaa nostaen Wilman jalat korkealle kroppaansa vasten. Tärkeä tapa on kasvanut kadehdittavaksi rutiiniksi asti. Itse kaihdan rutiineja, mutta juuri ne tekisivät minunkin elämästäni helpompaa. 

Wilman aamurutiineihin kuuluu nykyään myös aamupala, johon kuuluu kanan lihan ympäröimä puruluu, koirankeksi ja ehkä joku kolmas luonnonmukainen koiranherkku. Wilma muistuttaa aamupalastaan minua heti, kun olen päässyt tolpilleni ja saanut juuri ja juuri silmät auki näkemään. 

Päivisin Wilma joutuu olemaan muutamia tunteja yksin. Uskoisin, että Wilma käyttää odotusajan nukkumiseen. Todisteina tässä on ihmisveli Jeren myllätty päiväpeitto ja nukkumisjäljet isännän puoleisen sängyn tyynyllä. Myönnän, että peitän Wilman nukkumisjälkiä, jottei isäntä kovin paljon pahastuisi. Vähän vaikea on ymmärtää, miksi juuri nämä paikat ovat Wilmalle tärkeitä nukkumapaikkoja, kun yöllä on kuitenkin sängyistä porttikielto.

Ihmisiä nukuttaa enemmän kaamosaikaan. Iltaisin ei enää ole virtaa kotitöihin ja sohvan imu on valtaisa. Wilman mielestä on ihan turhaa miettiä kotitöitä, jos väsymys voittaa. Otan tässäkin mallia rakkaasta mentoristani.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hauska kuva Wilmasta, pötkötys on välillä paikallaan! Samoja teemoja juuri olen pohdiskellut ;)
Kohta onneksi mennään kohti valoisampaa aikaa!
- jaana

Eija kirjoitti...

Onneksi näin! Ja toivottavasti edes hetkeksi päästään nauttimaan puhtaast lumesta täällä etelässäkin.

-Eija