Kohteeseen saavuttiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Sanokaa mitä sanotte, mutta Wilma tietää, milloin käännytään päätieltä pikkutielle ja ollaan lähellä ’mummolaa’, vaikka matka kestääkin lähemmäs kuusi tuntia. Ja riemukkaan riehakkaana tervehditään isäntäväkeä. Jos voisin tuotaa yhtä paljon iloa kanssaihmisille kuin Wilma pienen elämänsä aikana, tietäisin tehneeni jotain tärkeää. Mutta minä olenkin vain ihminen. Ja kykyni elää tässä hetkessä on rajoittunut ja hyvin satunnaista. Lemmikkien tehtävä on kannustaaa meitä elämään tässä ja nyt. Ne ovat monessa muussakin asiassa esimerkillisiä, kuten uskollisuudessa ja rohkeudessaan.
Lomat ovat Wilmallekin tärkeitä. Suuri pihapiiri kaukana autotiestä suo mahdollisuuden vapauteen. Veikkaanpa, että iltapimeällä ja yöllä pihalla käy monenmoisia metsäneläimiä. Karhun jätöksiäkin on nähty pihan lähettyvillä. Yhtenä iltana Wilma alkoi haukkua sisällä ja varoitti meitä ulkona olijoista. Wilmalla onkin pieneksi koiraksi yllättävän jykevä ääni. Se saattaisi hämätä isommankin otuksen. Ja kyllä - suuri ego tuolla rakkaalla karvanaamalla onkin. Eikä minua pelota liikkua pimeässä kun Wilma on kaverina.
Lomapaikassa on monta sieluni maisemaa. Ja voin jopa väittää, että ne ovat virkistävän voimaannuttavia myös Wilmalle. Tällä syyslomalla oli muutama kuulakas päivä ja valokuvausvire oli vielä korkealla onnistuneen kännykkäkuvauskurssin jäljiltä. Järven tyyneys ja lepoon valmistautuvan luonnon hiljaisuus olivat pysäyttäviä meistä molemmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti