8.4.2017

Metsästä nauttien

Kevät on mukavaa aikaa liikkua koiran kanssa metsässä. Ilma on raikasta. Punkit ja hirvikärpäset eivät kiusaa. Luonto on vasta heräilemässä. Kun pysähtyy katsomaan, voi jo nähdä hennosti vihertäviä puunsilmuja. Ensimmäiset sinivuokot bongasin viime viikolla koiralenkillä. Leskenlehtiä on ollut muutamia lämpimillä ja suojaisilla paikoilla. Tänään minulla oli kännykkä mukana. Kevään puhkeamista on mielenkiintoista dokumentoida.



Mennään metsään!

Wilma ymmärtää, kun sanon, että mennään metsään. Koko pikkukoiran olemus säteilee innostusta. Kun Wilma tietää, että lenkki on tulossa, hän kulkee perässäni joka paikkaan. En oikein ymmärrä, miksi, mutta silti se on aika hellyttävää.

Metsäpolun alkupäässä päästän Wilman vapaaksi. Wilma singahtaa matkaan. Alkuspurtti on vain must. Voin vain kuvitella, kuinka hyvältä koirasta mahtaa tuntua vapaana liikkuminen ja oman vauhdin määrittäminen. Metsän maasto on vivahteikasta ja Wilma nauttii, kun saa hyppiä kaatuneiden puunrunkojen ylitse. Wilman ketteryys on lähes kadehdittavaa, mutta koiran helppoa liikehdintää on hauska seurata, vaikkei itse pystykään samaan.




Metsä on lääkettä

Kipuamme mäen päälle, josta näkyy pitkälle Lohjanjärvelle. Kauas katsominen lepuuttaa silmiä. Wilma ei osaa rauhoittua tähystämään, koska puita on näköesteenä. Reittimme varrella on kuivia palleroporonjäkälän verhoamia kallioita ja kangasmetsää käppyrämäntyineen. Metsässä on lunta vain varjopaikoissa. Kävelen hitaasti ja tarkkailen polun ympäristöä kuin olisin siellä ensi kertaa. Etenen ilman suorittamista. Olen huomannut, että nautin luonnossa olemisesta enemmän, kun keskityn vain siellä olemiseen ja etenen sopivaa vauhtia. Jos yhdistän juoksulenkin ja metsälenkin, kummastakaan ei tule oikein mitään. Wilma poikkeaa polulta ja palaa taas takaisin, sinkoilee ja välillä jää odottamaan emoa.

Metsän mieltä ja kehoa rauhoittava vaikutus on nyt virallisesti ja tieteellisesti vahvistettu. Metsä on ihmiselle luonnollinen paikka olla. Halpaa masennuslääkettä. Suomalaisille tarjolla erityisen runsaasti ja lähellä.


2 kommenttia:

Ehtooboxin nainen kirjoitti...

Ihania kuvia ja kuvailua. Metsä tuntuu lääkkeeltä näin lukemalla ja katsomallakin.

Eija kirjoitti...

Kiitos, Marja-Riitta! Tätä juuri toivoinkin :)