Sekarotuisen korvien kohtalo tuntematon

Wilman isällä on vahvat pystykorvat ja äidillä luppakorvat. Kaikilla pennuilla on syntyessään pienet nahkaläpyskät korvien peittona. Korvien kohtaloa ei voi tietää, ennenkuin pentu kasvaa isommaksi. Wilman korvat alkoivat nousta pystyyn noin kolmen kuukauden iässä. Tämän lisäksi korvat tuntuivat kasvavan muuta vartaloa nopeammin. Vähän niinkuin teini-ikäisen pojan jalkaterät. Mihin pieni koira tarvitsee noin isoja korvia? Wilma oli kieltämättä aika vinkeän näköinen hiukan keskenkasvuisena valtavien korvien kruunaamana. Onneksi tuli otettua kuvia tuostakin kasvunvaiheesta!

Naapurin rouvan sanat muistan vielä hyvin: 'Onpas sillä suuret korvat!'. No, on ne sitä vieläkin. Tuntuu kuin luppakorvat olisivatkin päättäneet nousta kohti taivasta. Mutta juuri suuremmoiset korvat tekevät Wilmasta Wilman. Korvat kertovat Wilman tunteista hyvin selkeästi.

Wilman turkin kasvaessa pituutta myös korvia verhoavat karvat kasvoivat. Korvakarvat kaartuivat korvien ylitse. Wilma oli tuolloin varsinainen kaunotar. Pitkät karvat ovat kuitenkin hankala pitää takuttomina ja roskattomina eikä minusta ole puunaamaan koiraa joka lenkin jälkeen. Siksi päädyinkin leikkaamaan turkkia säännöllisesti. Myös korvakarvat saavat leikatessa kyytiä.

(Katso kuvia suurina koko näytöllä klikkaamalla/napauttamalla kokoruututila-painiketta.)